Teemu Kammonen

Jääkiekkoa Nizzassa Osa 2. Patikkamatka

  • Herra Rautanen parissa kilomeetrissä
    Herra Rautanen parissa kilomeetrissä
  • Leikkisää kilvoittelua vuoristopurossa
    Leikkisää kilvoittelua vuoristopurossa

Tässä toivottavasti odotettua jatkoa Joonaksen avaustarinalle. Nizzassa alkaa olla syksy saapunut kun aurinkokaan ei enää iltareeneissä yllä porottamaan kotistadionimme lasiseinien läpi jäälle saakka. Muutamassa kuukaudessa Ranskan perinteikäs mongerruskin on pikku hiljaa alkanut ajoittain kuulostaa ymmärrettävältä ja ehkä hiukan yllättäinkin, kiekon puolella kamppaillaan aivan kärkikahinoissa. Näin muutaman vaiherikkaan ja ennen kaikkea hämmentävän kuukauden jälkeen, erikoisemmistakin episodeista selvittyämme täytyy palata takaisin sinne mistä kaikki lähti elikkä ensimmäisen viikon loppupäähän, polttavan kuuman elokuun loppuun ja niin kuin Monsieur Saaren tekstistä ilmi käykin, kohtalaisen erikoiseen saunaillan korvikkeeseen.

Kuten arvata saattaa, Ranskassa ei Suomesta tuttua saunailta muotoista hengenkohotus kulttuuria ole olemassa, mutta jonkinlaista happeningia oli luvassa. Viikon jokseenkin puuduttavan tartanilla kirmaamisen jälkeen oli tietysti luonnollista, että team spirit reissulla suunnataan vuoristoon patikoimaan. Ennakkotietoina tulevasta meille oli kerrottu luvassa olevan automatka vuorille, vähän kävelyä ja sitten porukalla safkaamista päälle.

Matka startattiin täysin ranskalaisesta tavasta poiketen kuudelta aamulla ja matkaan lähdettiin managerin, koutsin ja ja muutaman pelaajan henkilöautoilla. Suomalaispojat istutettiinkin managerimme luksusautoon, varmaan 80-lukuakin nähneeseen peugeotin kotteroon, ominaisuuksiltaan valovuoden perässä vuoden -98 Ford Fiestaa. Jo pelkkä automatka vuoristoon osottautuikin melko henkeäsalpaavaksi kokemukseksi managerin ottaessa aivan kaiken irti vanhasta pösöstä myös moottoritien jälkeisillä vuoristoteillä (leveyttä kaistoilla niukin naukin auton verran). Tiedossa oli jo, että Etelä-Eurooppalainen liikennekulttuuri ei vastaa ihan Suomalaista, mutta kaikkeen ei voi varautua. Täysin yliampuvalla itseluottamuksella varustettu manageri ampui joka mutkaan kumit vinkuen reunavalleja myöden ja jokainen pimeä mutka oli tietysti pakko oikoa vastaan tulijoiden kaistalta, nautintoa lisäsi vielä kiinni pysymättömät takaovet, reuna-aidan takana odottavat rotkot ja takana töötin kanssa kuumottava muu retkiseurue. Roope taisi ottaa jo viimestä puhelua kotiinkin. Pakko mainita, että kaiken kuoleman pelon ohessa ehdittiin myös todistaa uskomatonta pyöräilyn intohimoa, nimittäin täysin odottamatta jyrkässä vuoristo ympäristössä vastaan pyyhälsi myös yksijalkainen fillaristi aivan muina miehinä.

Lopulta saatiin ikuisuudelta tuntunut automatka päätökseen ja hyvin äkkiä todettiin, ettei yksikään vuoren huippu ole ihan kivenheiton päässä. Lyhyt kävelymatka olikin 1700metrin korkeudesta liki 3000metriin huipulle eli vaivainen kilometri korkeussuunnassa. 6 tuntia ja 10 kilometriä myöhemmin sitten saavutettiinkin huippu ja kohtalaisen ansaittu ruoka&lepo hetki huikeitten näkymien kera teki kyllä poikaa. Muutaman kerran kuuden tunnin kiipeämisen lomassa meinasi hetkittäin tulla jopa ikävä vanhoja kunnon punaportin saunailtojakin. Jotain taisi olla ikävä myös slovakki herroilla, sen verran laaja repertuaari slovakian kielistä kiroilua ja kärinää matkalle mahtui, ehkä osittain siitäkin syystä, että kaikkien herrojen kuntohuippu ei ollut osunut hyvästä kesäharjottelusta huolimatta ihan kauden alun tietämille. Matka alas huipulta olikin sitten nopeampi keissi kun joku keksi, että juokseminen on huomattavasti nopeampi tapa liikkua. Paluu matkan Hitchcockista vastasi jälleen manageri Alex ja uljas Peugeotin ruoska.

Viimeistään seuraavana päivänä peiliin katsoessa tajuttiin myös sellainen fakta, että Etelä-Ranskan aurinko ei vuoristoilmassa anna ainakaan yhtään enempää armoa, tuloksena hilpeyttä herättävän punaiset naamat. Seuraavassa episodissa Monsieur Räikkönen antaa pienen valotuksen kohtalaisen konkreettisesta elämänmuutoksestaan.

Terveisin, Verneri

 

Tässä vielä linkki Monsieur Saaren avaukseen http://joonassaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/89471-jaakiekkoa-nizzassa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.